Sukupuolen merkityksen yhteiskunnassamme huomaa kunnolla vasta pysähtyessä miettimään. Arkikielessä sukupuolittavia tilanteita ja termejä on paljon, eikä niihin välttämättä ole tottunut kiinnittämään sen kummempaa huomiota. Toisinaan sukupuolittavat termit eivät edes hätkähdytä – onhan nyky-yhteiskunnassakin mahdollista kutsua itseään lakimieheksi naisena. Arkikieleemme kuuluvat vahvasti niin tutut, mutta samalla niin karkeasti kahteen ryhmään ihmisiä jakavat arkiset sanat ”nainen” ja ”mies”, että niiden merkitystä ei välttämättä edes ymmärrä kyseenalaistaa. Oletammehan, että jokainen tietää kenestä puhutaan, kumpaa sukupuolta keskustelukumppanimme, työtoverimme, ystävämme ja sukulaisemme edustaa. Meillä on myös vahvasti tähän kytköksissä käsitys, että ihminen on poikkeuksetta jompikumpi edellämainituista kahdesta eikä koskaan molempia tai ei kumpaakaan.
Vastoin perinteisiä käsityksiä sukupuoli ei ole aivan näin yksinkertainen ja karkeasti jompaankumpaan suuntaan määritettävissä oleva konsepti. Sukupuoli on monimutkainen ja avara käsite, johon kuuluu niin kehollinen, kulttuurinen, identiteettinen kuin myös tyyliltään moninainen käsitys om
asta itsestä. Naisen ja miehen raja on mahdollista ylittää eikä henkilö ole identiteetiltään välttämättä sama kuin mitä hän on biologiselta sukupuoleltaan. Voidaan siis täsmentää, että vaikka biologinen sukupuoli olisi tietynlainen, ihmisen käsitys itsestä saattaa poiketa paljonkin siitä. Kyseessä ei ole sairaus vaan oman itsensä tutkiskelua ja luonnollinen osa omaa minäkuvaa. Sen lisäksi, että oma todellinen sukupuoli voi erota huomattavastikin omasta biologisesta sukupuolestaan, hänellä saattaa olla tarve ilmaista itseään eri tavoin ilman yhteen tiettyyn rooliin tai ennakko-odotuksen mukaisesti. Käytännössä esim. ihminen voi kokea olevansa mies, mutta tuntea myös tarvetta pukeutua toisinaan naisten vaatteisiin eläytyen. Tällaista ihmistä kutsutaan transvestiitiksi.
Mikä sitten on sukupuoliroolin merkitys vähemmistöissä ja ketkä sukupuolivähemmistöihin kuuluvat? Sukupuolivähemmistöjä ei ensinnäkin pitäisi sekoittaa seksuaalivähemmistöihin, koska kyseessä ei ole seksuaalisuuteen vaan omaan sukupuoleen liittyvä minäkäsitys. Sukupuolivähemmistöihin lasketaan yleisessä kielenkäytössä lähinnä transihmiset, transvestiitit ja transgenderit ja intersukupuoliset, mutta myös muitakin normaaliksi määritellyst
ä sukupuoliroolista poikkeavat sukupuoli-identiteetit. Sukupuolivähemmistöihin kuulumattomista puhutaan yhä useammin ”cis”-etuliitteellä, esimerkkinä cisnainen ja cismies. Näillä termeillä tarkoitetaan sellaista henkilöä joka kokee olevansa sukupuoleltaan sama kuin mihin hänet on syntymässään määritelty. ”Cis”-sana tulee latinan kielestä ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna kutakuinkin ”samalla puolella olemista”. ”Trans” ja ”inter”-etuliitteet, joita puolestaan käytetään puhuttaessa sukupuolivähemmistöistä, tulevat myöskin latinan kielestä. Trans tarkoittaa jonkin asian ylittämistä tai vastavuoroisesti toisella puolella olemista ja inter on keskellä, jonkin asian välissä olemista. Yhteenvetona voidaan siis kuvailla, että transihminen ikään kuin ylittää perinteisen mies-nainen-jaon ja intersukupuolinen on jossakin päin miehuuden ja naiseuden välissä.
Vahvasti politiikassa mukana olevat sukupuoli-ja seksuaalivähemmistöjärjestöt korostavat ettei termien tarkoituksena ole niinkään väkisin luokittelu vaan itsensä kokemisen helpottaminen ja tiedon jakaminen. Käsitteiden tarkoituks on helpottaa tutustumaan omaan sisismpään itseensä, erityisesti silloin kun tuntee olevansa hukassa oman minuuden kanssa.