Politiikassa on tärkeää, että pukeutuminen on etiketin mukaista. Yleensä miehet pukeutuvat pukuun, mutta toki myös muunlaiset asialliset vaatteet sopivat etikettiin. Naiset voivat pukeutua jakkupukuun, mekkoon, hameeseen tai periaatteessa mihin tahansa muuhun asialliseen asuun. Sanna Marinin pukeutumisen yhteydessä nousi kohu hihattomasta paidasta. Paita, joka jätti toisen olkapään paljaaksi, ei ollut asiallinen. Vaikka varsinaisia pukeutumiskoodeja ei ole, on kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan olkapäät eivät saa olla näkyvillä. Kohusta seurasi keskustelu siitä, miten asialliseen tilanteeseen tulisi pukeutua. Esimerkiksi hameet eivät saa olla liian lyhyitä. Liian lyhyet hameet voidaan tulkita jopa epäkunnioittaviksi, mikä ei tietenkään ole soveliasta poliitikolle.
Ovatko pukeutumisetiketit tasa-arvoa edistäviä?
On tasa-arvoista, että molemmille sukupuolille on määritelty soveliaat pukeutumissäännöt. Toki miesten pukeutuminen yleisesti ottaenkin on suppeampaa kuin naisten puolella. Naisille on enemmän vaihtoehtoja, mutta toisaalta se myös tekee pukeutumisesta haastavampaa. Naiset voivat tehdä helpommin virheitä, kuten olkapään paljastaneen paidan kohdalla tapahtui. Voi kuitenkin pääasiassa sanoa, että tasa-arvotyö on onnistunut hyvin pukeutumisetiketin kohdalla. On tärkeää, että kaikille on selkeät säännöt, joita noudatetaan. Toki mikään ei varsinaisesti estä poliitikkoa pukeutumista haluamallaan tavalla, mutta eduskunnan puhemies voi aina ottaa kantaa esimerkiksi täysistunnossa tapahtuvaan etiketin rikkomiseen. Jää poliitikon itsensä vastuulle noudattaa pukeutumissääntöjä ja siten kunnioittaa ja arvostaa tärkeää työtä kansanedustajana ja samalla myös Suomen edustajana.