Miten varhaiskasvatus sitten käytännössä muuttuu, jos perinteisistä sukupuolirooleista irtaudutaan pikkuhiljaa ja siirrytään kohti avarakatseisempaa maailmankuvaa ja minäkäsitystä? Ruotsissa huomattavan kritiikin ja kovan arvostelun vastaanoton saaneet sukupuolineutraaliutta kasvatuksessaan korostavat päiväkodit ovat saaneet uusimpana innovaationaan sukupuolineutraali esikoulu, ensimmäinen laatuaan. Esikoulussa korostetaankin pääasiassa samoja arvoja ja asenteita kuin sukupuolisensitiivisyyttä korostavassa pienten lasten varhaiskasvatuksessakin – jokainen on arvokas ja tärkeä juuri omana itsenään ja pelko erilaisuudesta on voitettavissa eikä oikeuta ketään syrjimään kanssatoveriaan.
Ruotsalainen sukupuolineutraali esikoulu sijaitsee Södermalmissa ja on nimeltään Egalia, tasa-arvoisuuden tärkeyttä korostava nimessäkin. Sukupuolineutraalius näkyy esikoulun lasten arjessa siten, että lapset välttävät perinteiset, vanhentuneet sukupuolistereotypiat. Toisaalta myös stereotypioita vastaan oleva yleisö on mediassa ja netin keskustelupalstoilla päätynyt ihmettelemään, onko sukpuolisensitiivisyys viety tässä esikoulussa jo ehkä liiankin pitkälle. Esikoulussa ei nimittäin lapsia kutsuta tytöiksi tai pojiksi edes lasten kesken kaveriporukoissa vaan toista puhutellaan sanalla ystävä. Huoli tästä esikoulun käytännöstä kumpuaa ajatuksesta, että pitääkö lapselle jättää kertomatta hänen biologisesta sukupuolesta kokonaan tasa-arvon ja sukupuolineutraaliuden nimissä.
Egaliassa sukupuolineutraalius ilmenee myös muillakin tavoin lasten päivittäisessä arjessa. Tytöt ja pojat istuvat ryhmissä vierekkäin, leikkivät yhdessä ilman jakoa tyttö-ja poikaporukoihin ja leikeissä käytettävät lelut ovat väritykseltään tehty vastaamaan sukupuolineutraaleja käytäntöjä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että perinteiseksi miellettyä ”tyttöjen väriä”, vaalenpunaista ei tyrkytetä tytöille ja perinteistä ”poikien väriä” eli vaaleansinistä ei vuorostaan
tyrkytetä poikalapsille. Lelujen valitsemisessa päiväkotiin pyritään valitsemaan ns. unisex-versiot eli kummallekkin sukupuolelle sopivia leluja, jotka eivät ole valmistettuja selkeästi yhdelle tai toiselle sukupuolelle.
Lapsia opetetaan hyväksymään erilaiset perhemallit ja tähän opetusmetodiin kuuluu esim. kirjoissa esiintyvät suurimmaksi osaksi homoseksuaaliset pariskunnat ja heidän lapsensa. Näissä lastenkirjoissa käsitellään myös muita sateenkaariperheisiin liittyviä elämän suuria kysymyksiä, kuten lapsen adoptointia, lapsen kehitys ja älykkyystaso huomioiden. Sukupuolineutraalius näkyy toisten lasten puhuttelussa myös hoitajien käyttämässä kielessä, joilla he puhuttelevat kanssatyöntekijöitä. Esim. ruotsin kielen han ja hon-sanat eivät ole käytössä ollenkaan vaan hän-pronominina on käytössä hen-sukupuolineutraali ilmaisu.
Kaiken kaikkiaan Egalia on kuitenkin yksittäistapaus sukupuolineutraalin varhaiskasvatuksen joukossakin ja koulun linja on vain yksi keino muiden joukossa toteuttaa sukupuolineutraalia kasvatusta. Koulu on saanut arvostelevaa kritiikkiä huolestuneiden vanhempien lisäksi myös mm. bloggaajilta ja muilta sosiaalise median vaikuttajilta. Arvostelijat ovat huolissaan sukupuolineutraalin kasvatuksen vetämistä överiksi joko tai-periaatteella ja tunteiden ja itseilmaisun tukahduttamisesta sellaiselta lapselta, jolla kuitenkin esiintyy sellaisia luonteenpiirteitä, jotka yleisesti ottaen luokitellaan perinteisen sukupuoliroolin mukaiseksi käytökseksi.
Oli sukupuolineutraalia käsitystä sitten puolesta tai vastaan, aihe on poliittisesti varsin ajankohtainen ja keskustelua riitää. Politiikassa ja poliittisista päätöstenteossa onkin syytä ottaa tosissaan huomioon muuttuvat perhemallit ja hyödyntää näitä faktoja sosiaali-ja terveyspolitiikassa esim. lapsiperheiden tukijärjestelmää uudistaessa. Ajan tasalla pidettävä tukijärjestelmä ja sosiaali-ja terveyspalvelut tuovat kansalaisille turvallisuudentunnetta ja viestittävät, että heistä välitetään.