Sukupuolisensitiivinen kasvatus on noussut viime vuosina yhä keskeisemmäksi käsitteeksi suomalaisessa koulutuskeskustelussa. Se ei ole pelkkä ohimenevä trendi, vaan syvällinen pyrkimys purkaa vanhentuneita sukupuolistereotypioita ja luoda kouluympäristö, jossa jokainen lapsi ja nuori voi kasvaa ja kehittyä omana ainutlaatuisena itsenään. Tässä artikkelissa pureudumme siihen, mitä sukupuolisensitiivisyys kouluissa tarkoittaa, millainen sen nykytila Suomessa on ja millaisia askelia tarvitaan kohti aidosti tasa-arvoista ja moninaisuutta kunnioittavaa koulutusta peruskoulusta toiselle asteelle.
Mitä sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoittaa ja miksi se on tärkeää
Sukupuolisensitiivinen kasvatus, jota Opetushallitus kutsuu myös sukupuolitietoiseksi opetukseksi ja ohjaukseksi, lähtee liikkeelle jokaisen oppijan yksilöllisyyden tunnustamisesta. Sen ytimessä on ajatus siitä, että emme saa sosiaalistaa lapsia ja nuoria heidän oletetun tai biologisen sukupuolensa perusteella kapeisiin rooleihin. Kasvatuksen tulee aktiivisesti tunnistaa ja purkaa niitä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita ja asenteita, jotka ylläpitävät sukupuolittuneita odotuksia ja rajoittavat yksilöiden mahdollisuuksia. Konkreettisesti ’rakenteiden purkaminen’ koulussa voi tarkoittaa esimerkiksi oppimateriaalien kriittistä tarkastelua vanhentuneiden sukupuoliroolien varalta, toimintatapojen muuttamista niin, ettei oppilaita jaotella tarpeettomasti sukupuolen perusteella vaikkapa liikuntaryhmiin, tai sen tiedostamista, kenelle opettaja antaa enemmän puheenvuoroja tai millaisia odotuksia eri sukupuolille asetetaan eri oppiaineissa. Kyse ei ole sukupuolen häivyttämisestä tai kieltämisestä – päinvastoin, sukupuolisensitiivisyys edellyttää sukupuolen ja sen moninaisuuden tietoista huomioimista, mutta kriittisellä ja normeja purkavalla otteella.
Miksi tämä sitten on niin tärkeää? Sukupuolistereotypiat vaikuttavat meihin kaikkiin, usein tiedostamattamme. Ne ohjaavat käsityksiämme siitä, millaisia tyttöjen ja poikien ’kuuluisi’ olla, mistä heidän tulisi olla kiinnostuneita ja mihin ammatteihin heidän tulisi suuntautua. Nämä ahtaat roolimallit eivät ainoastaan rajoita yksilönvapautta, vaan myös ylläpitävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta, kuten työmarkkinoiden voimakasta segregaatiota mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella pyritään murtamaan näitä kahleita ja luomaan tilaa, jossa jokainen voi löytää omat vahvuutensa ja intohimonsa sukupuolesta riippumatta. Kuten Sukupuolisensitiivisyys.fi-sivustolla kuvataan sosiaalisen nuorisotyön periaatteita, jotka soveltuvat erinomaisesti myös kouluun, tavoitteena on maailma, jossa jokaisella on oikeus kokea ja ilmaista itseään ainutlaatuisella tavalla ja kasvaa persoonana omilla ehdoillaan.
Sukupuolisensitiivisyyden nykytila ja haasteet Suomen kouluissa
Vaikka lainsäädäntö ja opetussuunnitelmat velvoittavat tasa-arvon edistämiseen, käytännön toteutuksessa on vielä parannettavaa niin varhaiskasvatuksessa kuin kouluissakin. Tasa-arvon edistäminen ja sukupuolen moninaisuuden huomioiminen ovat keskeisiä osa-alueita tässä työssä.
Lainsäädäntö ja viralliset tavoitteet velvoittavat
Suomessa sukupuolten tasa-arvon edistäminen on kirjattu vahvasti lainsäädäntöön ja opetusta ohjaaviin asiakirjoihin. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki (540/2018) velvoittaa edistämään yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa, ja nämä periaatteet ulottuvat myös perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteisiin. Opetushallitus ohjeistaa kouluja sukupuolitietoisuuteen, ja tavoitteena on tunnistaa ja kyseenalaistaa perinteisiä sukupuolirooleja ja -käsityksiä. Paperilla tilanne näyttää siis hyvältä, ja monissa kouluissa ja päiväkodeissa tehdäänkin arvokasta työtä sukupuolisensitiivisyyden eteen.
Käytännön haasteet ja tutkimusten kertomaa
Tutkimukset ja käytännön kokemukset kuitenkin osoittavat, että matkaa ihannetilaan on vielä. Vaikka monet yksityiskohtaiset tutkimukset keskittyvät varhaiskasvatukseen, niiden esiin nostamat haasteet ovat tunnistettavissa myös kouluympäristössä. Varhaiskasvatuksessa opitut mallit ja asenteet eivät katoa koulun portilla, vaan ne voivat vaikuttaa esimerkiksi oppiainevalintoihin, harrastuksiin ja urasuunnitelmiin. Tutkittua varhaiskasvatuksesta -sivustolla viitatut tutkimukset (mm. Alasaari & Katainen 2016; Eskelinen & Itäkare 2020) paljastavat, että epätasa-arvoiset ja sukupuolittavat käytännöt elävät sitkeästi kasvatuksen arjessa. Tämä voi näkyä koulussa esimerkiksi siinä, miten oppilaanohjauksessa saatetaan edelleen ohjata nuoria kohti ’tyypillisiä’ aloja sukupuolen perusteella, opettajien tiedostamattomissa asenteissa tai siinä, miten eri sukupuolia olevia oppilaita kohdellaan ja kannustetaan vaikkapa teknisen työn ja tekstiilityön tunneilla tai välituntien leikeissä ja peleissä. Opettajan on tärkeää tunnistaa, millaisia viestejä hän omalla toiminnallaan välittää.
Myös varhaiskasvattajien kokemuksia käsittelevä tutkimus valottaa tätä: vaikka periaatteessa perinteisistä rooleista poikkeavaa toimintaa siedetään, toisten aikuisten – niin kollegoiden kuin vanhempienkin – asenteet voivat olla haasteena. Tämä ilmiö ei rajoitu vain päiväkoteihin, vaan vastaavia asennehaasteita kohdataan myös kouluissa. On tärkeää tiedostaa, että sukupuolisensitiivinen kasvatus ei ole vain yksittäisten opettajien vastuulla, vaan koko kouluyhteisön yhteinen ponnistus.
Sukupuolen moninaisuus vaatii tietoista huomiota
Olennainen osa sukupuolisensitiivistä kasvatusta on sukupuolen moninaisuuden ymmärtäminen ja kunnioittaminen. Ajatus siitä, että sukupuolia on vain kaksi, on vanhentunut ja rajoittava. Koulujen tulee olla turvallisia paikkoja kaikille oppilaille, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta riippumatta. Tämä tarkoittaa sensitiivistä kielenkäyttöä, normikriittistä asennetta – eli vallitsevien, usein tiedostamattomien sukupuoleen liittyvien oletusten ja normien (kuten ’pojat ovat poikia’ tai tiettyjen värien tai lelujen yhdistäminen vain yhteen sukupuoleen) aktiivista kyseenalaistamista – ja valmiutta kohdata jokainen lapsi ja nuori yksilönä. On tärkeää, että opetusmateriaalit ja koulun käytännöt heijastavat yhteiskunnan moninaisuutta ja tukevat kaikkien oppilaiden hyvinvointia.
Tietoa ja tukea tähän työhön on onneksi saatavilla. Esimerkiksi Seta ry tarjoaa monipuolisia materiaaleja ja koulutusta ammattilaisille, ja monet näistä periaatteista ja materiaaleista ovat sovellettavissa myös koulumaailmaan. Heidän julkaisemansa oppaat, kuten ”Sateenkaari varhaiskasvatuksessa” ja yhteistyössä THL:n kanssa tuotettu ”Tietopaketti sateenkaarilapsista ja -nuorista ammattilaiselle”, antavat konkreettisia työkaluja moninaisuuden kohtaamiseen. Myös Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen kautta löytyvä opas ”Sukupuolen moninaisuus ja lapset” on arvokas resurssi kasvattajille. Nämä materiaalit auttavat ymmärtämään paremmin esimerkiksi intersukupuolisuutta, transsukupuolisuutta ja muunsukupuolisuutta sekä tukemaan sateenkaariperheiden lapsia ja nuoria. Lapsille ja nuorille suunnatut materiaalit, kuten Setan Kaverit-animaatiot ja erilaiset sadut ja tarinat, ovat myös tärkeitä välineitä moninaisuuden käsittelyyn ikätasoisesti.
Opettajien osaaminen ja koulutus avainasemassa
Yksi keskeinen haaste liittyy opettajien ja kasvattajien osaamiseen ja koulutukseen. Vaikka tahtoa olisi, kaikilla ei välttämättä ole riittävästi tietoa tai työkaluja sukupuolisensitiivisen pedagogiikan toteuttamiseen. Jo vuonna 2011 julkaistu tutkimusartikkeli sukupuolitietoisuudesta suomalaisessa opettajankoulutuksessa nosti esiin feminististen opettajankouluttajien kohtaamat haasteet muutoksen edistämisessä. Vaikka Suomessa on pitkään pyritty edistämään tasa-arvoa koulutuksessa, tutkimukset osoittavat, että muutos on ollut hidasta ja vaatii jatkuvaa neuvottelua ja strategioiden kehittämistä opettajankoulutuslaitoksissa. Tämä korostaa jatkuvan täydennyskoulutuksen ja tuen tarvetta opettajille kaikilla kouluasteilla.
Keskustelua käydään myös tehokkaimmista keinoista edistää tasa-arvoa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen osalta Tasa-arvovaltuutettu on suhtautunut varauksella ehdotukseen sitovista tasa-arvosuunnitelmista. Valtuutetun mukaan koulutuslaitosten malli ei välttämättä sovellu varhaiskasvatuksen erityispiirteisiin ja voisi lisätä byrokratiaa. Sen sijaan valtuutettu painottaa tarvetta keskittyä käytännön osaamisen vahvistamiseen esimerkiksi lisäämällä henkilöstön koulutusta sukupuolisensitiivisestä vuorovaikutuksesta, kehittämällä konkreettisia materiaaleja ja työkaluja sekä varmistamalla, että ohjaavat viranomaiset tukevat tasa-arvotyötä kentällä. Samat periaatteet pätevät myös koulujen tasa-arvotyön kehittämiseen: suunnitelmat ovat tärkeitä, mutta niiden on muututtava konkreettisiksi teoiksi arjessa.
Tulevaisuuden suuntaviivat kohti tasa-arvoisempaa koulutusta ja yhteiskuntaa
Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteet eivät rajoitu vain koulun sisälle, vaan tähtäävät laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa jokainen voi kokea olevansa arvokas ja hyväksytty omana itsenään.
Segregaation purkaminen koulutuspoluilla ja työelämässä
Yksi keskeinen päämäärä on purkaa sukupuolten välistä segregaatiota koulutuspoluilla ja työelämässä. Suomen työmarkkinat ovat edelleen jakautuneet voimakkaasti miesten ja naisten aloihin, mikä heijastaa jo koulutusaikana tehtyjä, usein tiedostamattomien stereotypioiden ohjaamia valintoja. Tulevaisuuden koulussa kaikkia sukupuolia kannustetaan hakeutumaan aloille omien kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan, ei sukupuolensa perusteella. Kuten Opetushallitus toteaa, oppilaitosten tasa-arvotyössä keskeistä on asennekasvatus ja tasa-arvoa tukevien ajattelu- ja toimintatapojen edistäminen. Tämä vaatii aktiivista ohjausta ja stereotypioiden murtamista esimerkiksi oppilaanohjauksessa, ainevalinnoissa ja siinä, miten eri ammateista ja aloista puhutaan koulussa.
Opettajankoulutuksen kehittäminen ja jatkuva oppiminen
Opettajankoulutuksella on ratkaiseva rooli tulevaisuuden rakentamisessa. Kuten aiemmin mainittu pohjoismainen vertailututkimus korostaa, sukupuolten tasa-arvoa ei saavuteta hetkessä, vaan strategioista on neuvoteltava jatkuvasti. Opettajien on saatava perus- ja täydennyskoulutuksessa riittävät valmiudet tunnistaa sukupuolittavia rakenteita ja toimia aktiivisesti niiden purkamiseksi omassa työssään. Tämä vaatii paitsi tietoa sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolisensitiivisestä pedagogiikasta, myös jatkuvaa itsetutkiskelua ja valmiutta kyseenalaistaa omia, mahdollisesti tiedostamattomia ennakkoluuloja.
Laajempi yhteiskunnallinen merkitys
Laajemmassa kuvassa sukupuolisensitiivinen kasvatus linkittyy myös muihin suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Plan International Suomen blogikirjoituksessa nostetaan esiin, miten sukupuolisensitiivinen kasvatus on avain ilmastooikeudenmukaisuuteen. Ilmastokriisi vaikuttaa eri tavoin eri sukupuoliin, ja tytöt ja naiset ovat usein haavoittuvammassa asemassa globaalisti. Koulutuksen tulee antaa kaikille valmiudet ymmärtää ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia sekä osallistua ratkaisujen etsimiseen, purkaen samalla stereotypioita esimerkiksi tyttöjen soveltuvuudesta STEM-aloille (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet, matematiikka). Kuten Pasi Sahlberg on tuonut esiin Suomen esimerkkiin viitaten, sukupuolten tasa-arvo laajemmin yhteiskunnassa ja päätöksenteossa heijastuu myönteisesti myös koulutusjärjestelmän laatuun ja lasten hyvinvointiin, esimerkiksi tukemalla lapsiystävällistä politiikkaa ja resursseja kouluissa.
Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys keskiössä
Lopulta sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa on kyse perustavanlaatuisesta ihmiskäsityksestä. Se on sitoutumista siihen, että jokainen lapsi ja nuori nähdään ensisijaisesti ainutlaatuisena yksilönä, jolla on oikeus kasvaa ja kehittyä täyteen potentiaaliinsa ilman sukupuoleen perustuvia rajoituksia tai odotuksia. Se on myös sitoutumista yhteisöllisyyteen, jossa erilaisuus nähdään rikkautena ja jossa jokainen voi kokea kuuluvansa joukkoon ja tulevansa hyväksytyksi omana itsenään – oli kyse sitten koululuokasta, harrastusryhmästä tai koko yhteiskunnasta.
Tie kohti täysin sukupuolisensitiivistä koulua ja yhteiskuntaa on jatkuva prosessi. Se vaatii meiltä kaikilta – opettajilta, rehtoreilta, vanhemmilta, päättäjiltä ja jokaiselta kansalaiselta – valppautta tunnistaa epätasa-arvoistavia rakenteita ja rohkeutta muuttaa niitä. Se vaatii avointa keskustelua, koulutusta, resurssien kohdentamista ja ennen kaikkea tahtoa rakentaa tulevaisuutta, jossa sukupuoli ei määritä kenenkään unelmia tai mahdollisuuksia. Kun onnistumme tässä, emme ainoastaan edistä tasa-arvoa, vaan luomme paremman, oikeudenmukaisemman ja inhimillisemmän maailman meille kaikille.