Poliitikko toisensa jälkeen on vaalien alla maalaillut entistä kauniimpaa kuvaa tulevaisuuden Suomesta, mutta ovatko nämä lupaukset vain kaunista sanahelinää. Voivatko, tai edes haluavatko, poliitikot todellakin edistää tasa-arvoa, vai lisäävätkö poliittiset päätökset itse asiassa entisestään Suomessa vallitsevaa epätasa-arvoa. Vastaukset näihin kysymyksiin riippuvat varmasti siitä, keneltä asiaa kysyt. Pyrimme tässä artikkelissa käsittelemään teemaa useammasta eri näkökulmasta.
Tasa-arvon edistäminen vaatii hyvää tahtoa
Tasa-arvon edistäminen on hieno sana, ja entistä hienommalta se kuulostaa vaalilupausten joukossa. Kuitenkin tasa-arvon oikea ja aito lisääminen vaatii todellista hyvää tahtoa, mikä meinaa valitettavasti usein unohtua, kun vaalit on käyty ja paikka eduskunnassa on saatu. Onneksi osa poliitikoista sentään tuntuu muistavan vielä vaalien jälkeenkin, mitä onkaan tullut luvattua, ja pyrkii edistämään myös yhteiskunnan huono-osaisten tasa-arvoistamista.
Onneksi Suomessa on poliitikkojen lisäksi herännyt muitakin tahoja, jotka pyrkivät lisäämään yhteiskuntamme tasa-arvoisuutta. Esimerkiksi kansalaisvaikuttaminen ja erilaisten yhdistysten aktiivinen toiminta ovat tekemässä Suomesta tasa-arvoisempaa paikkaa – askeleet voivat olla pieniä, mutta pienetkin askeleet johdattavat kohti tasa-arvoisempaa tulevaisuutta.
Erilaiset tahot voivat auttaa myös huono-osaisimpia kansalaisia kokemaan sellaista osallisuutta, josta he muutoin jäisivät paitsi. Itse asiassa Suomen hallitus ja EU mainitsevat osallisuuden edistämisen osaksi tavoitteitaan, ja juuri tätä osallisuutta pidetään keskeisenä keinona taistelussa köyhyyttä sekä syrjäytymistä vastaan. Osallisuuden edistäminen on tärkeä väylä vähentää eriarvoisuutta.
Esimerkiksi useampikin Suomen kaupungeissa toimiva yhdistys pyrkii edistämään lapsiperheiden samanarvoisuutta, ja näissä perheissä elävien lasten ja nuorten osallisuuden tunnetta jakamalla perheille avustuspaketteja. Niiden avulla toteuttamalla lasten ja nuorten tarpeita ja unelmia. Nuorelle voi olla esimerkiksi tärkeää, että hänellä on jalassaan laadukkaat ja kestävät vagabond -kengät kuten kavereillakin, eikä aina kaupan halvimpia kenkiä, jotka eivät välttämättä kestä kovaa käyttöä. Yhdistyksissä on ymmärretty tämän toiveen syvin ydin, ja se kuinka lapsiperheköyhyys vaikuttaa myös nuorten elämään.
Osa nuorista kokee, ettei voi esimerkiksi tehdä kaikkea sitä mitä ystävät voivat, ihan vain siitä syystä, ettei perheellä ole tähän varaa. Tämä saattaa aloittaa syrjäytymiskierteen, joka etenee lumipallon tavoin vähä vähältä. Tästä syystä esimerkiksi leffalippujen lahjoittaminen köyhän perheen nuorelle voi vaikuttaa paljon enemmän kuin äkkiseltään voisi kuvitellakaan.
On tärkeää suhtautua nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn vakavasti, joskin keinot voivat olla yllättävänkin pieniä. Usein jo pienillä ruohonjuuritason teoilla voidaan saada muutosta aikaan, kunhan vain väliintulo suoritetaan riittävän varhaisessa vaiheessa.
Millaista epätasa-arvoa Suomessa esiintyy?
Osa poliitikoista on uskaltanut nostaa esille niitä epäkohtia, joita suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä esiintyy, ja joiden vuoksi Suomea voidaan pitää edelleen epätasa-arvoisena yhteiskuntana. Epäkohdat liittyvät esimerkiksi vammaisten ja vanhusten palveluihin ja oikeuksiin. On jopa nostettu esiin sellainenkin seikka, että vaikka lukio-opinnot ovat periaatteessa ilmaisia, ei kaikilla köyhien perheiden nuorilla ole varaa esimerkiksi opinnoissa tarvittaviin kirjoihin ja välineisiin.
Kaikissa perheissä ei pystytä myöskään henkisellä tasolla tukemaan nuoren opintoja. Tästä syystä lukiota ei enää voidakaan pitää paikkana, johon pääseminen riippuisi vain nuoren omista kyvyistä. Voidaankin kysyä, vallitseeko Suomessa enää koulutuksenkaan suhteen mahdollisuuksien tasa-arvo, arvo, josta olemme olleet niin kovin ylpeitä. Muun muassa näitä seikkoja tullaan käsittelemään tulevallakin hallituskaudella.