Juuri nyt eletään mielenkiintoisia aikoja, sillä vaaleihin on vain vähän aikaa ja poliitikkojen kampanjointi käy kuumimmillaan. Toisinaan tuntuu, että poliitikot lupaavat vaikka kuun taivaalta saadakseen äänestäjän äänen. Tästä huolimatta tuntuu, että vaalien jälkeen moni poliitikko unohtaa lupauksensa ja eriarvoistuminen sen kuin jatkuu. Nykyisin voidaankin jo kysyä, vallitseeko Suomessa enää mahdollisuuksien tasa-arvo, vai onko tämäkin termi vain yksi korulause muiden korulauseiden joukossa?
Onko koulutus nyky-Suomessa tasa-arvoista?
Suomalaiset ovat pitkään pitäneet kunnia-asiana sitä, että meillä kuka tahansa voi hankkia taustastaan riippumatta korkeakoulutuksen ja saada tätä kautta itselleen hyvän ammatin. Nykyisin näin ei kuitenkaan enää ole. Vaikka Suomessa on ilmainen peruskoulutus ja vaikka lukiokin on näennäisesti ilmainen, niin silti kaikilla suomalaisnuorilla ei ole varaa käydä lukiota. Kirjat ja oma tietokone ovat sen verran kalliita hankintoja, että monen nuoren opintie tyssää niihin. Onneksi Suomessa esimerkiksi erilaiset järjestöt aktivoituneet ja pyrkivät auttamaan tällaisia perheitä monin eri tavoin.
On harmillista, että esimerkiksi lukiokirjojen kierrättämisestä on tehty niin kovin vaikeaa. Kirjasarjat vaihtuvat tiuhaan, minkä lisäksi monissa lukioissa suositaan e-kirjoja. Jos samat kirjat toimisivat edes sisarukselta toiselle, olisi vähävaraisten perheiden lapsillakin nykyistä paremmat lähtökohdat opiskella lukiossa. Suomessa on pitkään ollut mahdollista valita sellainen koulutusala, joka itseä kiinnostaa, tarvitsematta välttämättä miettiä, millaista palkkaa tulevalta koulutusalalta saa. Jos nuori on esimerkiksi ollut kiinnostunut metsätyökoneista, joita löytyy vaikkapa kellfri.fi-sivustolta, on hän voinut hakeutua alan opintoihin. Nykyisin tuntuu siltä, että alan palkkatasoa on mietittävä etukäteen entistä tarkemmin.
Voivatko kaikki suomalaislapset harrastaa sitä mitä haluavat?
Myös harrastusten osalta Suomessa ollaan selvästi eriarvoisessa asemassa. Monet harrastukset ovat aivan liian kalliita vähävaraisen perheen lapselle. Esimerkiksi ratsastus, jääkiekko, jalkapallo kilpatasolla, taitoluistelu ja monet muut harrastukset aiheuttavat melkoisia kuluja, joiden kattamiseen kaikissa perheissä ei yksinkertaisesti ole varaa.
Myös harrastuskuluissa yhdistykset tulevat monesti vastaan ja auttavat perheitä, joiden lapset uhkaavat jäädä kokonaan vaille harrastuksia. Harrastusseuroissakin on tarjolla ilmaispaikkoja, ainakin erityisen lahjakkaille vähävaraisten perheiden lapsille. Tästä huolimatta maassa ollaan jo nyt huolissaan siitä, että saatamme menettää monta lupaavaa ja aivan erityisen lahjakasta urheilulupausta vain sen takia, ettei nuoren perheellä ole varaa harrastuksen vaatimiin maksuihin – ainakaa kilpatasolle mentäessä.
Harrastusten osalta on kuitenkin se hyvä puoli, että monia harrastusvälineitä voi kierrättää ja kierrätetäänkin. Hyväkuntoiset ja laadukkaat harrastusvälineet kestävät monesti usean lapsen käytön ja niistä voi olla iloa useammalle kuin yhdelle lapselle. Jos haluat tukea vähävaraisen perheen lapsen harrastamista, lahjoita oman lapsesi pieniksi jääneet, hyväkuntoiset varusteet eteenpäin. Näin olet mukana tekemässä Suomesta entistä tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Juurikin ruohonjuuritason työtä tarvitaan nyt Suomessa runsaasti hyvän tahdon ohella, sillä tunnettu tosiasia on, että monet kansanedustajat valitettavasti unohtavat maalailemansa pilvilinnat siinä vaiheessa, kun olisi aika lunastaa äänestäjille annetut lupaukset ja ryhtyä sanoista tekoihin. Onkin hyvä, että kansalaisaktiivisuus tuntuu Suomessa lisääntyneen ja että kansalaiset ovat ryhtyneet auttamaan toinen toistaan. Hyvä esimerkki tällaisesta ruohonjuuritason auttamisesta on Hopen toiminta.