Isyyden käsittelyssä on tapahtunut merkittäviä muutoksia koti tasa-arvoista vanhemmuutta jo vuosikymmenten ajan, mutta siitä huolimatta tasa-arvoiseen vanhemmuuteen on vielä matkaa. Nykyään miehet ovat ottaneet enemmän vastuuta myös perheen arjen pyörittämisestä. Suomessa tasa-arvoista vanhemmuutta kannatetaan erittäin laajasti, mutta silti poliittiset päättäjät eivät ole saaneet aikaan tasa-arvoa äidin ja isän välillä. Hoitovastuun kasaantuminen naisten harteille vaikuttaa suoraan naisten työuriin ja sukupuolten välisiin tuloeroihin. Lapsen hoitaminen on myös samalla isän oikeus ja velvollisuus tarkasteltuna niin tasa-arvoisuuden että työllisyyden perspektiivistä.
Isä ja äiti on aina laitettu vastakkainasetteluasemaan ja historiallisesti äidin tehtävänä on ollut pitää huolta kodista ja kasvattaa lapset, kun taas isän tehtävänä on ollut tuoda leipä pöytään. Nykypäivän tietoyhteiskunnassa ei ole tarvetta vanhoillisille sukupuolirooleille vaan molemmat vanhemmat voivat käydä töissä ja jakaa vastuun perheestä. Silti sukupuoliroolit elävät edelleen ja ovat osa normaaleja käyntäntöjämme ja lainsäädäntöämme. Keskustan kansanedustaja, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko toi esille vuoden 2018 Vuoden Isä -tapahtumassa isänpäivän virallistamista. Aikaisemmin ainoastaan äitienpäivä on ollut virallinen liputuspäivä, joka luo automaattisesti epätasa-arvoisen aseman. Mikäli liputamme äitien ja mummojen vuoksi, miksi emme liputtaisi myös isien ja vaarien vuoksi? Sisäministeriö hyväksyi ehdotuksen ja isänpäivästä tuli myös virallinen liputuspäivä, mikä oli askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.
Nykyinen hallitus kaavaili Suomeen perhevapaiden uudistusta, mutta pääministeri Juha Sipilän hallitus ei myöntänyt omalle uudistushankkeelleen lisärahoitusta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että isien vanhempainvapaa ei pitene aikaisemmasta. Tällä hetkellä vain jokunen suomalaisista miehistä jää isyysvapaalle, joka kestäisi paria viikkoa enemmän ja suurin osa hoitovapaista pidetään naisten toimesta. Olisi tärkeää, että jokainen mies voisi pitää perhevapaata sitä halutessaan ilman, että olosuhteet tai ympäröivät asenteet estäisivät perhevapaan pitämistä.
Tilanne korostuu entisestään avioerotapauksissa. Usein mies suostuu automaattisesti etävanhemmaksi äidin näin halutessa, sillä mies ei usko mahdollisuuksiinsa oikeudenkäynnissä lasten huoltajuudesta. Miesjärjestöjen edustajat kertovat, että heille raportoidaan usein huoltajuuskiistoista, jotka sisältävät miehiä syrjiviä piirteitä. Asiantuntijatehtävissä toimivia sosiaalityöntekijöitä on esimerkiksi moitittu isien vastustamisesta oikeudessa. Vihreiden kansanedustaja Jani Toivola on kirjoittanut blogissaan isyysrahan ja isyysvapaiden ongelmista. Lainsäädäntö muun muassa edelleen sitoo isyysrahan edellytykseen, että isyysrahaa saavan henkilön täytyy asua lapsen äidin kanssa samassa taloudessa. Tilanne on erittäin ongelmallinen juuri etävanhempien kannalta, jotka tarvitsisivat erityistä tukea heti lapsen elämän alusta asti sekä satenkaariperheiden osalta, joissa isä asuu lapsen kanssa ilman äitiä samassa taloudessa. Isät ja miesparit, jotka asuvat lapsen kanssa ilman äitiä, eivät ole oikeutettu saamaan isyysvapaata tai nostamaan isyysrahaa. He eivät ole myöskään oikeutettuja äitiysrahaan, eli he eivät lapsen elämän alkutaipaleella ole oikeutettuja saamaan mitään vanhempainrahaa. Mikäli säästöjä ei ole, mutta haluaa viettää aikaa lapsen kanssa, voikin ainoa vaihtoehdoksi jäädä kääntyä pankin tai rahoituslaitoisten, kuten Freedomrahoitus.fi puoleen Oikeus vanhempainrahaan tulisi muuttaa lapsikohtaiseksi, minkä lisäksi rekisteröidyssä parisuhteessa elävät ja samaa sukupuolta olevien parien lapset pitäisi muuttaa perhevapaita säänneltäessä tasavertaisiksi heteroseksuaalisiin liittoihin syntyvien lapsien kanssa.
Suomessa isät pitävät isyyslomaa tai vanhempainvapaata keskimääräisesti noin kuusi viikkoa, mutta silti joka neljäs isä jättää kaikki vapaat pitämättä. Vuonna 2013 toteutettiin uudistus koskien isyysvapaata, minkä seurauksena isät voivat pitää vapaata aikaisempaa pidempään eikä isän pitämät vapaat enää vaikuta äidin vapaisiin. Suomessa on puhuttu Ruotsin 6+6+6-mallista, jossa molemmat vanhemmista saa pitää vapaata 6 kuukautta ja saavat päättää kumpi pitää viimeisen 6 kuukautta. Kaikki isät ovat yhtä lailla oikeutettuja moniulotteiseen vanhemmuuteen ja on myös lapsen oikeus rakentaa vahva suhde molempiin vanhempiinsa.