Sukupuolisensitiivityyden ja sukupuoliroolien murtamisen liberaalin liikkeen vastakohtana voidaan pitää konservatiivista ja ahdasmieliseksi koettua ajatusta, että sukupuolia on vain kaksi eikä fakta siitä muuksi muutu. Tätä mielipidettä ajavat liikkeet, kuten Suomessakin toimiva Aito Avioliitto-niminen liike, joka korostaa perinteisten arvojen, perinteisen perhemallin ja sukupuoliroolien merkitystä ja niiden olemista se oikea käsitys normaalista. Vastaavanlainen liike on olemassa myös esim. Yhdysvalloissa ja Venäjällä, jossa liikkeet ovat myöskin onnistuneet saamaan aikaan paljon keskustelua aiheesta puolesta ja vastaan. On huomioitava, että kun tällainen liike saa herätettyä aikaan näin paljon keskustelua ja kärkkäitäkin mielipiteitä, kysymys on poliittisesti ajankohtainen ja hallituksen tehtävä on puututtava ajoissa tarvittaessa esim. vihapuheen, syrjinnän ja muun hallitsemattomaksi mahdollisesti kärjistyvän toiminnan estämiseksi. Politiikassa on hyvä ottaa siis huomioon mistä kansa puhuu ja otettava ohjat omiin käsinsä, jotta mielipide-ja sananvapaus ei äityisi hallitsemattomaksi vihaksi ja jopa väkivaltateoiksi toisiaan kohtaan.
Aito Avioliitto-liike korostaa tärkeämmäksi arvokseen ajattelevansa ensisijaisesti lasten oikeuksia ja lasten asemaa. Tämä tarkoittaa käytännössä vetoamalla esim. tasa-arvoisen avioliittolain olevan lapselle ja lap
sen kehitykselle haitallinen yhdistelmä, sillä mikäli perheessä onkin äidin ja isän sijasta kaksi äitiä tai kaksi isää, lapselta jää puuttumaan joko miehen tai naisen malli, mikä voi myöhemmällä iällä tuoda mukanaan ongelmia parisuhteen muodostamisessa ja perhe-elämässä. Tätä näkökulmaa on kritisoitu liberaaliajattelussa vetoamalla lapsella olevan ympärillään varmasti kuitenkin laajempi tukiverkosto, kuten vaikkapa isovanhemmat, ystävät ja auktoriteetit päiväkodissa ja koulussa, joten miehen tai naisen malli ei voi mitenkään jäädä puutteelliseksi.
Tutkimuksen mukaan homo-ja lesboparien lapset ovat jopa heteropariskuntien lapsia onnellisempia ja omaavat suvaitsevaisemman maailmankuvan ja mielipiteet. Tämä on selitettävissä heidän kasvamisestaan ympäristössä ja perheessä, jossa opitaan suvaitsevuutta jo pienestä pitäen. Homo-ja lesboparien lapset ovat siis ikätovereitaan suvaitsevaisempia, hyväksyvät erilaisuutta ja edellämainituista johtuen omaavat myös kehittyneemmät sosiaaliset taidot. Suvaitsevuuteen ja erilaisuuden sietämiseen liittyy myös vahvasti ei-rasistinen ihmiskäsitys ja tieto siitä ettei kaikkien tarvitsekkaan olla samanlaisia – erilaisuus on rikkaus , josta ei voi edes kiistellä. Hyvillä sosiaalisilla taidoilla, empatiakyvyllä, erilaisuuden hyväk
ymisen taidolla ja kyvyllä tulla toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa sateenkaariperheiden lapset menestyvät elämässään myös aikuisina. Tähän liittyy vahvasti myös korkean koulutustason hankkiminen ja avarammat prioriteetit elämässä kuin sukupuolikäsitykseltä ahtaassa perheessä kasvaneilla lapsilla.
Poliittisen järjestelmän ja sukupuolikysymysten yhteys on nähtävissä myös Ruotsissa, joka on ollut esillä mediassa koko Euroopan alueella sukupuolineutraaleista päiväkodeista puhuttaessa. Ruotsin poliittinen järjestelmä on esittänyt ottavansa sukupuolineutraalin kasvatuksen tosissaan ja korostaa perinteisten ahtaiden sukupuoliroolien haitallisuutta kasvavalle ja kehittyvälle lapselle. Sukupuolineutraalit päiväkodit ovat toisaalta saaneet yleisöltä kritiikkiä, arvostelua ja jopa varsinaista vihapuhetta. Monet vanhemmat ja kasvattajat ovat myös ihmetelleet eikö lapsia saisi enää kutsua tytöiksi ja pojiksi ollenkaan. Tämä ei kuitenkaan ole ruotsalaisten sukupuolineutraalien päiväkotien mukaan tarkoituksena, vaan kyse on opettaa lapsille ettei sukupuolella ole niinkään väliä ja siitä ei pitäsi tehdä sen kummempaa numeroa kuin mitä nykyisessä yhteiskunnassa korostetaan – kaveria voi yhtä hyvin kutsua ihan etunimellä ja tyttö-ja poikaporukoihin jakaminen leikeissä tai opetusryhmissä ei ole mitään välttämätöntä tai tarpeeksi perusteltua, jotta siinä olisi mitään varsinaista järkeäkään.