Nykyisen translain suurimpana ristiriitana pidetään sterilisaatiopakkoa eli transihmisen lisääntymiskyvyttömyyttä, jotta sukupuolen korjausprosessi voidaan saattaa loppuun asti ja henkilö saa hoitoprosessinsa lopuksi niin sanotun valtion ja viranomaisen siunauksen hänen kuuluvuudelleen vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on alunperin luokilteltu hänen synnyttyään. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on vahvasti mukana translain kokonaisvaltaisen uudistuksen puolestapuhujana ja heidän mukaansa Suomi onkin ainoa jäljelle jäänyt Pohjoismaa, jossa transihmisen sukupuolen juridinen vahvistus viranomaisen taholta edellyttää lisääntymiskyvyttömyyttä, lyhyesti sanottuna pakkosterilisaatiota. Suomen lainsäädäntö rikkoo siis tässä tapauksessa yksiön yksityisyydensuojaa, koskemattomuutta ja oikeutta perustaa oma perhe.
Lisäksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty korostaa todellisuuden olevan valheellinen ja vahvasti eroava siitä kuvasta, mikä nykyisestä translaista pyritään anta
maan – suomalaisten hyväksyttyhen ihmisoikeuslakien mukaan juridinen sukupuolen vahvistaminen on vaivaton ja yksilölle henkisesti kivuto prosessi, joka ei loukkaa transihmisen ihmisarvoa, yksityisyyttä eikä omaa persoonallista identiteettiä. Todellisuus on nimittäin jotakin aivan muuta, sillä ehdot sukupuolen juridiseen vahvistamiseen Suomessa johtaa moniin ihmisoikeusrikkomuksiin ja transihmisen kannalta nöyryyttäviin kokemuksiin. Sukupuolen juridisella vahvistamisella tarkoitetaan ennen kaikkea sukupuolimerkinnän muuttamisesta henkilötodistuksessa ja passissa, nimenmuutosta ja henkilötunnuksen muuttamisesta kun sukupuolen korjausprosessi on edennyt tiettyyn pisteeseen.
Joitakin edistyksiä on kuitenkin tapahtunut, vaikka nykyinen translaki on edelleen ristiriidassa hyväksyttyjen ihmisoikeuksien säädösten kanssa. Suomalainen eduskunta on hyväksynyt helmikuussa 2016 transihmisen naimattomuutta koskevan vaatimusesityksen poistamista tasa-arvoisen avioliittolain hyväksynnän yhteydessä. Muutos astui virallisesti voimaan koko maassa vuonna 2017.