Suomi ei suinkaan ole ainoa valtio, jossa keskustelu translain kokonaisvaltaiseen uudistukseen liittyen käy kiivaana: esimerkiksi Argentiina, Ruotsi, Tanska, Irlanti, Malta ja Norja ovat ilmaiseet selkeästi paneutuvasa perusteellisesti ihmisoikeuksien noudattamiseen ja kiinnostuksestaan syventyä uudistamaan poliittisia lakejaan vastaamaan kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja yhtä paremmin vastaaviksi. Translain ja transsukupuolisen henkilön hoidossa vaaditusta pakkosteriloinnista eli ehdottomasta lisääntymiskiellosta juridisen sukupuolen vahvistamiseksi onkin jo luovuttu Ruotsissa, Portugalissa, Espanjassa ja varsin liberaalina valtiona muutenkin tunnetussa Hollannissa. Myös transihmisen sukupuolen korjaushoidon ikärajaehto eli 18 vuoden, täysi-ikäisen raja on poistettu laista Hollannissa, Norjassa ja Argentiinassa.
Suomi onkin ainoa Pohjoismaa, jossa kumpikaan edellämainittu muutos ei ole voimassa ja jossa translaki on erityisen tiukka ja joustamaton. Faktaa eivät suomalaiset suostu helpolla hyväksymään eduskunnan ja heidän poliittisten päätöksistä huolimatta ja vuonna 2015 kesäkuussa yhteensä 33ihmisoikeus-, nuoriso-ja opiskelijajärjestöä ovat yhdessä samaan ääneen julistaneet Suomen hallitukselle kannanoton, jossa he korostavat tahtoaan hallituksen puuttumisesta translain ihmisoikeusrikkomuksiin ja niiden poistamiseen heti. Järjestöt muistuttivat kannanotossaan, että sukupuolen juridisen vahvistuksen tulisi tapahtua yksiön omasta ilmoituksesta, sillä kukaan ulkopuolinen ei ole oikeutettu määrittelemään hänen identi
teettiään ja minäkuvaa. Kokonaisvaltaisesti uudistettu suomalainen translaki myös noudattaisi uudistuksensa jälkeen kansainvälistä, eurooppalaista neuvoston parlamentaarisen ihmisoikeuselinten sekä yleiskokouksen laatimia sääntöjä.
Muutoksia translain kokonaisvaltaisesta uudistamisesta, toiselta nimeltään voidaan puhua uudelleenlaatimisesta, on kyllä ahkerasti valmistettu aloitteita esim. sosiaali-ja terveysministeriössä, vaan vieläkään ei ole hallitus suostunut antamaan asiasta omaa selvitystään. Asiantuntijat sosiaali-ja terveysministeriössä ovat aloitteissaan ehdottaneet muuttaa nykyistä lainsäädäntöä sellaiseen suuntaan, että se mahdollistaisi transhenkilön juridisen sukupuolensa vahvistamisen omalla ilmoituksellaan ja että tarvittavat rekisterimuutokset tällaisen henkilön asiakirjoissa, henkilötietopapereissa ja muissa virallisissa dokumenteissa voitaisiin jatkossa suorittaa ilman pitkää, nöyryyttäväksi koettua lääketieteellistä selvitystä, joka tällä hetkelläkin perustuu henkilön velvoitteeseen vakuuttamaan hoitotyöryhmä omasta sukupuolikokemuksestaan ja siitä kuka hän on todellisuudessa. Tämä seikka on perusteltu mm. siten, että juridisen sukupuolen vahvistamiseen vaadittu transsukupuolisen diagnoosi koetaan stigmatisoivaksi – se kuuluu Suomessa edelleen ICD-10-tautiluokitukseen tunnisteella F64.0 eli toisin sanoen on mielenterveys-ja identiteettiongelmaan verrattavissa. Koska transsukupuolisuus ei kuitekaan ole enää Suomessakaan mielenterveysongelmaksi laskettava ominaisuus, transsukupuolisen diagnoosin saaminen korjaushoitoon pääsemiseksi koetaan loukkaavaksi ja aiheuttavan yksilölle häpeäleimaa.