Tasa-arvo politiikassa

Suomi tunnetaan tasa-arvon edelläkävijämaana, mutta asia ei ole niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää. Pohjoismaiseen tasa-arvoon liittyy nimittäin outo paradoksi, jonka mukaan tasa-arvon lisääntyminen on johtanut siihen, että naiset ja miehet ovat aiempaa enemmän erilaisia. Tämä näkyy esimerkiksi koulutusvalinnoissa siten, että miehet päätyvät entistä enemmän perinteisille “miesten aloille”, kuten tekniikan aloille, ja naiset taas puolestaan hakeutuvat aiempaa enemmän naisvaltaisille aloille, kuten hoitoalalle. Tässä artikkelissa puhumme tasa-arvosta politiikassa ja siitä, miten tasa-arvo näkyy tämän hetken suomalaisessa poliittisessa tilanteessa.

Mitä tasa-arvo tarkoittaa?

Tasa-arvolla tarkoitetaan kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa sekä yksilöinä että yhteiskunnan jäseninä. Tyypillisesti tasa-arvokeskustelu liittyy nimenomaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mutta käsite itsessään ei rajoitu vain sukupuolten arvostukseen. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä tasa-arvokeskustelu on liittynyt ennen kaikkea palkkakysymyksiin ja toisaalta myös niin sanottuun lasikattoilmiöön, joka estää naisia nousemasta johtotehtäviin yritysmaailmassa ja julkisella sektorilla.

Politiikka ja tasa-arvo

Politiikka on perinteisesti miesten alaa, mutta Suomessa myös naiset ovat kunnostautuneet poliitikkoina. Suomessa on ollut sekä naispresidentti että naispääministeri. Myös suurin osa uuden, kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen muodostetun hallituksen ministereistä on naisia. Yhteensä 19 ministerin hallituksessa on siis naisenemmistö, sillä peräti 11 näistä ministereistä on naisia. Naisia hallituksessa on toki ollut enemmän ja esimerkiksi Vanhasen toisessa hallituksessa naisten suhteellinen osuus oli vielä nykyistäkin hallitusta suurempi.

Myös eduskunnassa naisten osuus on vahva. Vaikka naisten osuus ei koko eduskunnassa ylitäkään vielä 50 prosenttia, on naisten edustus päättävässä elimessä vahva. Sukupuolijakaumassa on merkittäviä puoluekohtaisia eroja. Eduskunnan naisvaltaisin puolue on Vihreät, sillä sen edustajista 85 % on naisia. Nuoria naisia pidettiinkin yleisesti kevään 2019 eduskuntavaalien suurimpina voittajina. Suurista puoleista vähiten naisia on Perussuomalaisilla, sillä heidän eduskuntaryhmästään vain 28 % on naisia.

Vaikka tasa-arvon toteutumista tyypillisesti mitataan juuri naisten osuutena tai naisten mahdollisuutena käyttää valtaa, on kysymys lopulta paljon syvemmästä ilmiöstä. Vuosikymmenten saatossa on kuultu myös puheenvuoroja, joiden mukaan puhe sukupuolten välisestä tasa-arvosta pitäisi lopettaa Suomen kaltaisesta yhteiskunnasta kokonaan. Tasa-arvokysymykset ovat nousseet uudelleen esiin maahanmuuttoon liittyvien asioiden yhteydessä. Turvapaikanhakijakriisi ja monet muut viime vuosien tapahtumat ovat tuoneet suomalaisten tietoisuuteen sen tosiasian, että kaikissa maissa naisten asema ei ole yhtä vahva kuin Suomessa. Erityisenä kotouttamisen haasteena onkin pidetty sitä, miten maassamme oleskeleville, muista kulttuurista lähtöisin oleville henkilöille kerrotaan suomalaisesta yhteiskunnasta ja eri sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä asioista.

Miksi tasa-arvon edistäminen on vaikeaa?

Suomessa poliittisia päätöksiä edeltää pitkä ja huolellinen lainvalmistelutyö. Tämän työn pohjaksi tarvitaan asiantuntijalausuntoja, mutta tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä erilaisia näkemyksiä vaikuttaa olevan paljon. Monien tahojen tavoitteena on suorittaa laadukas markkinatutkimus, joka antaisi faktoihin perustuvaa tietoja ihmisten tasa-arvokäsityksistä. Tällaisen tutkimuksen toteuttaminen on kuitenkin hankalaa, sillä ihmiset ja myös poliitikot, ymmärtävät tasa-arvon käsitteen eri tavoin.

Esimerkki tasa-arvokysymyksen haasteellisuudesta löytyy artikkelin alussa mainitusta tutkimustuloksesta, jonka mukaan positiivisesta tasa-arvokehityksestä huolimatta naiset ja miehet hakeutuvat hyvin erilaisille aloille. Olisi mielenkiintoista selvittää, lisäisikö palkkatason nousu miesten kiinnostusta hoitoalaa kohtaan ja toisaalta vaikuttaisiko alojen välisten raja-aitojen madaltaminen naisten kiinnostukseen tekniikan aloja kohtaan.