Millaista on nykypäivän politiikka ja miten se vaikuttaa meidän jokaisen yhteiskunnan jäsenen elämään? Maailman muuttuessa myös poliittiset kysymykset ja kriisit heijastavat nykypäivän asenteita, tavoitteita ja ongelmia, joissa on parantamisen varaa. Politiikalla tarkoitetaan julkisyhteisön päätöksentekoa, vaikuttamista yhteiskunnan yhteisiin asioihin ja muuta siihen liittyvää toimintaa. Määritellessä hieman laajemmin käsitettä sanotaan, että politiikka on kokonaisuudessaan toimimista jonkin asian puolesta tai sitä vastaan. Oikeusvaltiossa puhuttaessa politiikalla tarkoitetaan kansanomaisessa keskustelussa pääasiassa toimintaa, joka vaikuttaa valtion lainsäädäntöön. Poliittiseen päätöksentekoon kuuluvat olennaisena osana erityyppiset päätöksentekojärjestelmät, joista yleisin eli demokratia tarkoittaa kansanvaltaa, joissa jokaisella ihmisellä on valta vaikuttaa oman kotimaansa yhteiskunnallisiin asioihin ja päätöksiin. Perustuslaillisella tasavallalla puolestaan tarkoitetaan rajoitettua demokratiaa, muuten jokseenkin samantyyppistä poliittista järjestelmää. Diktatuuri eli yksinvalta on kyseessä, kun puhutaan yksilöön keskittyneestä johtajanvallasta, jossa yksi tai muutaman henkilön ryhmä päättää yksin kaikesta. Harvinaisempia poliittisia järjestelmiä nykypäivänä ovat oligarkia eli harvainvalta ja aristokratia eli ylimystölle annettua valtaa. Tapaa rajoittaa kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin valtiossa ja siirtää
kaikki valta yksittäiselle ihmiselle ta ihmisryhmälle hoidettavaksi, kutsutaan libertarismiksi. Ääripäävastakohtana pidetään anarkismia, jonka idea perustuu valtiojärjestelmän poistamiseksi kokonaan. Kaksi edellämainittua aatetta eivät itsessään poissulje toisiaan.
Polittisia asioita, jotka ovat aina ajankohtaisia käsiteltäviä aiheita kussakin valtiossa ovat lyhyesti eroteltuna turvallisuuspolitiikka, koulutuspolitiikka, rahapolitiikka, sosiaalipolitiikka ja ulkopolitiikka. Ulkopolitiikassa on kyse valtion itsenäisyyden ja perusarvojen säilyttäminen sekä kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisestä. Sosiaalipolitiikalla tarkoitetaan valtion jaettua hyvinvointitoimintaa jokaiselle sekä työn tekemistä sosiaalisten ongelminen, kuten syrjäytymisen kitkemiseksi. Sosiaaliseen politiikkaan kuuluvat mm. julkinen terveydenhuolto jokaiselle kansalaiselle, toimeentuloturva hankalassa taloudellisessa asemassa ja eläketurva.
Sosiaalipolitiikan keskittäinen kivijalka on ajatus, että hyvinvointi ja turvallinen elämä kuuluu jokaiselle valtion kansalaiselle. Lisäksi sosiaalipolitiikkaan lasketaan työ-ja koulutuspolitiikka sekä perhepolitiikka. Ennen kaikkea onnistuneen sosiaalipolitiikan edellytys on tutkiminen tarkasti mistä sosiaaliset ongelmat kumpuavat, mitä niille voidaan tehdä ja miten menetellään. Sosiaalisten ongelmien kirjo on pahimmillaan erittäin laaja, syrjäytymisestä köyhyyteen, joten sosiaalipolitiikalla on erittäin olennainen rooli poliittisessa päätöksenteossa.
Rah
apolitiikalla huolehditaan valtion taloudesta ja budjetista. EU:n rahapolitiikan rooliin kuuluu keskeisesti hintatasojen pitäminen vakaana, jotta suuria eroja ei pääsisi syntymään jäsenmaiden välillä ja täten heikentää markkinataloutta eriarvoistaen kansaa köyhiin ja varakkaisiin. Keskipitkällä aikavälillä EU pyrkii pitämään inflaatiovauhdin alle 2%, jotta ongelmia ei ilmenisi.
Koulutuspolitiikalla on tarkoitus turvata jokaiselle valtion kansalaiselle mahdollisuus koulutukseen riippumatta perhetaustastaan ja sosiaalisesta statuksestaan. Tarjoamalla jokaiselle mahdollisuuden koulutukseen kitketään eriarvoisuus, panostetaan tulevan veronmaksajasukupolven hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin työllistyä, ehkäistään yksilön syrjäytymistä ja siihen liittyviä tyypillisiä ongelmia, kuten työttömyyttä, koulutuksen puutetta, sosiaalisia ja sosiaalisista syistä kumpuavia yksilötason ongelmia sekä päihdeongelmia. Monessa valtiossa onkin siirtytty ilmaiseen peruskoulutukseen, jotta jokainen lapsi saisi samanlaiset eväät elämään ja perusasiat, kuten luku-ja kirjoitustaito on taattu. Työpolitiikka toimii samantyyppisellä periaatteella kuin koulutuspolitiikka, mutta on sovellettu vastaamaan alati muuttuvan työelämän senhetkisiä tarpeita. Työpolitiikka ajaa jokaisen valtion kansalaisen oikeutta tehdä työtä ja olla mukana yhteiskunnan yhteisissä asioissa tämän ansiosta.
Turvallisuuspolitiikka takaa valtion ja yksittäisten kansalaisten turvallisuuden ja maan elintärkeiden arvojen ja etujen turvaamista.