Mikäli valtio noudattaa demokraattista tasavallan rakennetta, on sukupuolten välinen tasa-arvo turvattava parhain mahdollisin keinoin, jotta sosiaaliset ongelmat ihmisryhmien välillä ja kansallisella tasolla ilmenevä räikeä epätasa-arvo eivät pääsisi ottamaan valtaa. Sukupuolten välinen epätasa-arvo on tänäkin päivänä jatkuvasti esillä oleva ongelma, jonka puuttumiseen pitää meidän jokaisen vaikuttaa. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon kuuluu lyhyesti kerrottuna äänioikeus kansalaiselle sukupuolesta riippumatta, sekä tasavertainen eri sukupuoliin kuuluvista äänestysehdokkaista vaaleissa. Sukupuoli, kuten uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, sairaudet, ulkonäkösyyt ja vastaavat ei saa olla perusteena syrjinnälle koulutuksessa ja koulutukseen hakeutumisessa. Myös työpaikalla tapahtunut sukupuoleen, kuten myös muihin edellämainittuihin ominaisuuksiin perustuva syrjintä, häirintä, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja henkinen ja fyysinen väkivalta ovat laissa kriminalisoituja.
Sukupuolen merkitystä poliittisessa kysymyksessä pidetään sen olevan asia, jonka tasa-arvoa edistämällä rakennamme yhdessä jatkuvasti parempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, jossa viihtyy jokainen meistä. Demokratipoliittiseen aatteeseen kuuluu https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/paatoksenteko/politiikka välisen tasa-arvon edistäminen. Käytännössä jokapäiväisessä elämässä tämä näkyy esim. kiintiösäännöksissä eri työryhmissä ja muissa vastaavissa toimielielimissä.
Yhteiskunnassa herättää toisinaan kohu, että hyvin monessa demokraattisessa valtiojärjestelmässä on kuitenkin edelleen huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia ministereinä. Pitkäaikaisena tavoitteena onkin nykypäivänä asenteiden muuttuessa panostaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon myös politiikan johtoportaassa eikä pelkästään yksityisellä, julkisella ja kolmannella sektorilla. Moni hallitus kokee, että tekee työtä myös tällä saralla parantaakseen tasa-a
rvoa.
Julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla sukupuoleen perustuva syrjintä ilmenee useimmiten työpaikkakiusaamisena, joka jättää uhriinsa vakavat ja kauaskantoiset jäljet. Työpaikkakiusaaminen voi ilmetä esim. nimittelynä, eristämisenä, epämiellyttävien työvuorojen tarjonnalla tai vuoroista leikkaaminen, palkanmaksun laiminlyönti tai sen huolimattomuutena ja jopa fyysisenä väkivaltana.
Naiset kokevat kyselytulosten perusteella kokevansa työpaikoillaan muita yleisemmin seksististä kohtelua riippumatta heidän asemastaan työpaikalla. Seksismiä voi olla vihjailevat katseet tai puheet ekä asiaton koskemattomuuden rikkominen. lisäksi naiset kokevat usein ongelmana työllistymisen tiellä työnantajan epäillessä heidän hankkiutuvan raskaaksi ja jäädessä kotiin lapsensa kanssa. Ei ole harvinaista, että työnantaja tai rekrytoija saattaa kysellä työtä hakevaa naishenkilöä tämän perhe-ja lapsisuunnitelmista seuraavan lähitulevaisuuden ajaksi. Utelut henkilökohtaisesta elämästä asioista, jotka eivät työpaikkaan tai työntekijän kykyyn vaikuta millään tavalla, koetaan erittäin tungetteleviksi ja lähes loukkaaviksi. Perheelliset ja erityisesti pienten lasten äidit kokevat puolestaan syrjintää siinä mielessä, että työpaikalla ei tunnuta ymmärtävä pienen lapsen etua ja tällöin vapaapäivän ottaminen lapsen sairastuessa saattaa olla jos ei mahdotonta niin pitkän hankalan neuvottelun vaativaa.
Muu työyhteisö saattaa myös kokea, että perheellistä työntekijää suositaan ja tämä lisää työpaikkakiusaamisen ja niin kutsuttujen kuppikuntien kehittymistä varsinkin naisvaltaisilla työpaikoilla. Työpaikalla onkin hyvä olla selkeät säännöt miten kiusaamiseen pitää puuttua ja kenen kanssa ottaa asia puheeksi, mikäli kokee työtoveria tai itseään kiusattavan.