Suomi on ollut monella tapaa edelläkävijä tasa-arvoisen yhteiskunnan luomisessa – erityisesti miesten ja naisten välisen tasa-arvon suhteen. Suomi oli Uuden-Seelannin ja Australian jälkeen kolmas valtio, joka myönsi naisille äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden eduskuntavaaleissa. Tämän seurauksena vuonna 1907 Suomen eduskuntaan valittiin koko maailman ensimmäiset naisedustajat . Tämä ei ole vielä viime vuosinakaan ollut itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa – esimerkiksi Saudi-Arabiassa naiset saivat oikeuden äänestää ja asettua ehdolle vasta vuonna 2015 viimeisenä maailmassa. Tosin maailmassa on vielä valtioita, joissa ei äänioikeutta ole niin miehillä kuin naisillakaan.
Naisten tasa-arvon historia on alkanut Suomessa jo yli 150 vuotta sitten
Naisten yhteiskunnallisen aseman parantumisen katsotaan kuitenkin alkaneen jo aiemmin vuonna 1864, jolloin säädettiin naimattomien naisten täysivaltaisuus 25-vuotiaina , mikä tarkoitti käytännössä isän tai puolison holhouksenalaisuudesta vapautumista. Jo ennen tätä vuonna 1860 laista poistui aviomiehen kuritusoikeus vaimoaan kohtaan. Vuonna 1929 säädetty uusi avioliittolaki teki viimein aviopuolisoista keskenään tasavertaisia lain edessä.
Joissakin tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä Suomi on laahannut perässä muuta läntistä maailmaa. Esimerkiksi avioitunut nainen on voinut päättää sukunimestään itse vasta vuodesta 1985 lähtien. Ennen vuotta 1994 myöskään avioliitossa tapahtunutta raiskausta ei katsottu rikokseksi. Perheväkivallastakin tuli yleisen syytteen alainen rikos vasta vuonna 1995. Edelleen vuonna 2017 naisen euro on 97 senttiä, mikä tarkoittaa, että keskimäärin samaa työtä tekemällä nainen tienaa noin 3 prosenttia miestä vähemmän. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan syynä naisten heikompaan tulotasoon on kuitenkin enimmäkseen se, että naiset arvostavat miehiä enemmän vapaa-aikaa ja mm. lyhyempää työviikkoa. Mikäli haluaa vaikuttaa itse omaan tulotasoonsa, Frilans Finans tarjoaa mahdollisuuden laskuttaa ilman omaa yritystä niin miehille kuin naisillekin.
Miesten tasa-arvo on noussut uudeksi kysymykseksi
Kun naiset ovat saavuttaneet yhä parempaa tasa-arvoa miesten kanssa monella saralla, on samalla noussut esiin yhä voimakkaammin miesten tasa-arvokysymykset, sillä on huomattu, että joissain asioissa miesten oikeudet eivät yllä naisten oikeuksien tasolle.
Yksi kiperimmistä miesten tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä on pakollinen asevelvollisuus miehille, mikä nähdään isona ongelmana tasa-arvon suhteen. Asia on tuotu esille muun muassa tasa-arvovaltuutetun verkkosivuilla, ja ongelmaan ovat ottaneet kantaa myös mm. Vihreä miesliike, Miesten tasa-arvo ry ja Vasemmistoliiton miespoliittinen työryhmä. Asian on kuitenkin katsottu kuuluvan puolustusministeriölle, jonka kannan mukaan naisten pakolliselle asepalvelukselle ei ole tarvetta. Koulujen opetussuunnitelman mukaiseen tasa-arvokasvatuksessa on päätetty kyseenalaistaa pelkästään miehiä koskeva pakollinen asevelvollisuus, ja esimerkiksi EY-tuomioistuimen mukaan aseellinen palvelu sopii niin miehille kuin naisillekin.
Miesten kokema väkivalta on jäänyt historian varjoihin, vaikka se on suuri miehiä koskettava ongelma. Perheväkivallan on oletettu koskevan pääasiassa naisia, mutta miesten kokema väkivalta perheissä on alkanut saamaan huomiota, sillä miehet ja naiset kokevat perheväkivaltaa yhtä paljon – tosin niiden luonne on usein erilaista. Perheväkivaltaa suurempi ongelma on kuitenkin miesten toisilleen tekemä väkivalta, joka käsittää lähes 90 prosenttia kaikesta miesten kokemasta väkivallasta.
Sukupuolivähemmistöjen tasa-arvo
Uudempi tasa-arvokeskustelun aihe on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema yhteiskunnassa. Samaa sukupuolta olevat ovat voineet rekisteröidä parisuhteensa vasta vuosina 2002-2017 ja solmia avioliiton vuodesta 2017 lähtien. Tämä on iso edistysaskel, sillä vielä vuonna 1971 homoseksuaaliset teot oli kielletty Suomen laissa ja tautiluokituksessa ne pysyivät vuoteen 1981 asti. Vasta vuonna 2015 kirjattiin lakiin sukupuolivähemmistöjä koskeva syrjintäsuoja.