Transihmisten ja muiden sukupuolivähemmistöjen mahdollisesti toivomaa sukupuolen korjaushoitoa säädellään lailla , joka on erikseen tunnettu nimellä Translaki. Sukupuolen korjaushoidon tarkoituksena on vahvistaa korjausta hakeva henkilö kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on alunperin luokiteltu syntymässä. Translakiin pätee tarkat säädökset millainen henkilö on oikeutettu saamaan sukupuolen korjaushoitoa ja lisäksi hoitoon kuuluu olennaisena keskustelut psykiatrin, psykologin, sosiaalityöntekijän ja lääkärin kanssa. Tällä pyritään varmistamaan, että kyse on henkilön kohdalla todellakin sukupuolen minäkuvan käsityksestä ja korjaushoidon tarpeesta eikä esimerkiksi syy piile jossakin psyykkisessä sairaudessa, kuten skitsofreniassa, johon voi kuulua tapauksesta riippuen oman itsensä ja itsensä käsityksen hämärtyminen.
Transihmisen hoidossa onkin olennai
sta ennen kaikkea tarkka ja poliittisesti lain säätämä edellytys lääketieteelliselle selvitykselle hoidettavan henkilön terveydentilasta, hänen fyysisestä ja psyykkisestä soveltuvuudesta pitkään, vuosia kestävään hoitoprosessiin ja hänen pysyvästä kokemuksestaan kuuluvuudesta vastakkaiseen sukupuoleen ja tämän sukupuolin roolin mukaisessa elämisessä. Juridisessa vaiheessa eli hoitovaiheessa, jossa transihmiselle myönnetään oikeus nimen ja sosiaalitunnuksen vaihtamiseen hänen myös edellytetään nykyisen suomalaisen translain mukaan olemaan steriloitu eli lisääntymiskyvytön. Suomalaista nykyistä translakia onkin julkisesti kritisoitu ankarin sanoin lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksen olevan vastoin ihmisoikeuksia – valtiohan tässä tapauksessa päättää kysymättä yksilön perhesuunnittelusta ja lisääntymisoikeuden riistämisestä. Suomessa translakiin kuuluu myös vaatimuksena potilaan täysi-ikäisyys ja Suomen kansalaisuus. Suomalainen nykyinen
translaki on astunut voimaan 1.5.2003 ja sekin on herättänyt närää arvostelijoissa, joiden mukaan pelkästään tämä riittää osoittamaan, että nykyinen translaki on pahasti vanhentunut, nykyaikaisia ajattelumalleja ja asenteita jäljessä ja ihmisoikeuksien vastainen. Nykyistä translakia kritisoidaan Suomessa myös vetoamalla tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiiin, jotka molemmat kieltävät syrjinnän. Lisääntymiskyvyttömyyden vaadinta juridisen sukupuolen vahvistamiseksi transihmisen kohdalla on täten hänen syrjintää ja asettamista epätasa-arvoon muiden kansalaisiin verraten. Yhdenvertaisuuslain mukaan on suoran lainauksen mukaan nimittäin poliittinen, olemassaoleva kielto syrjintään mm. ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon tai muuhun vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun yksittäiseen henkiöön liittyvän ominaispiirteen liittyen.