Poliittinen lainsäädäntö takaa tasa-arvon kuuluvan kaikille sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon, siviilisäätyyn ja sosiaaliseeen statukseen katsomatta kuuluvuille. Seksuaaliseen suuntautumiseen lukeutuu näin siis myös seksuaalivähemmistöt, joista puhutaan yleisesti lyhenteellä LGBT eli lesbian, gay, bisexual, trans. Suomessa puhutaan toisinaan myös HLBT, joka tarkoittaa suoraan suomennettuna ”homo, lesbo, biseksuaali ja trans”. Suhtautuminen seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin vaihelee maittain ympäri maailmaa ja polittinen lainsäädäntö on luonnollisesti yhtä paljon toisistaan eroavaa. Yleisesti ottaen seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan Euroopassa p
aljon hyväksyttävämmin kuin esim. kymmenen vuotta sitten. Sen sijaan monessa maassa Afrikassa ja Lähi-Idässä esim. homoseksuaalisuus on rangaistavaa ja pahimmillaan kuolemaan johtava rikkomus.
Suurimmassa osassa Euroopan maista seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä on säädelty laissa kielletyksi ja edellämainittujen ei tulisi vaikuttaa työ-tai opiskelupaikan saamisessa. Joissakin Euroopan maissa seksuaalivähemmistöjen avioliitot ovat sallittuja hallituksen päättäessä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tasa-arvoinen avioliittolaki astui Suomessakin voimaan 29.2.2017 ja sai näkyvää julkisuu
tta ympäri maailman. Ennen tasa-arvoista avioliittolakia Suomessa oli käytössä vain mahdollisuus rekisteröityyn parisuhteeseen seksuaalivähemmistöparien kohdalla.
Suomen tapaus tasa-arvoisen avioliittolain suhteen on ainutlaatuinen, sillä kyseessä on myös ensimmäinen laki, joka on astunut voimaan sen jälkeen, kun se on pantu alulle kansalaisaloitteena. Tempaus havainnollistaa miten meillä jokaisella on vaikutus vaikuttaa poliittisiin päätöksiin omalla äänellä ja aktiivisuudella. Tasa-arvoinen avioliittolaki toi mukanaan muitakin poliittisia uudistuksia: sosiaaliturvamuutoksia ja sosiaali-ja terveyspalveluihin kuuluvia muutoksia, kaikki vastaavaan paremmin nykypäivän tarpeita.