Sukupuolen ja sen merkitys ja moninaisuus on vahvasti kytköksissä varhaiskasvatukseen. Miten sukupuoli tuodaan ilmi jo lapsesta asti? Entä miten sukupuolivähemmistöihin tulee suhtautua ja sukupuolen moninaisuus tuoda ilmi varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa huomioiden poliittinen järjestelmä ja moraaliset kysymykset? Tämän vuosituhannen ajankohtainen keskustelu, joka on esillä jatkuvasti mediassa ja mm. netin keskustelupalstoilla on sukupuolen moninaisuus ja siihen liittyvät asiat. Suomessa esim. Perussuomalaisten puolue on aika ajoin tuonut esille huolen sukupuolineutraalista kasvatuksesta ja sen vaikutuksesta lapsiin. He korostavat puheissaan miten sukupuolineutraali kasvatus on heidän mielestään lapsille ja nuorille enemmän haitallista kuin hyödyllistä ja että tyttöjen pitäisi saada olla tyttöjä ja poikien poikia, noudattaen perinteistä käsitystä sukupuolen ominaisuuksista ja sukupuolirooleista.
Perussuomalaiset nuoret ovat myös omalla ”Tyttö, poika”-nimisellä kampanjalla pyrkineet ajamaan perinteisen sukupuolikäsityksen sanaa julistamalla olevansa vastaisku feminismille ja sukupuolineutraalille kasvatukselle, saaden täten vastauksena paljon julkista keskustelua ja arvostelua ahdasmielisestä ja sukupuoli-ja seksuaalivähemmistöjä loukkaavansa, vihapuheeksikin laskettavasta syrjinnästä. Arvostelijat ovat tuoneet ilmi miten sukupuolia ei tutkimusten mukaan ole kaksi ja että sukupuolien olemusta kuuluisi tarkastella laajemmin takertumatta perinteisiin konservatiivisiin arvoihin. Perussuomalaisten puolue on Suomessa ollut huolissaan myös kouluille jaettavasta opetusmateriaalista, joka käsittelee sukupuolineutraaliutta, vedoten siihen ettei kasvavalle lapselle ja nuorelle tulisi syöttää ajatuksia hämärtävää tietoa, joka muistuttaa heidän mukaan joidenkin aikuisten fanaattista uskomusta ja pyrkimistä häivyttää sukupuoliroolit kokonaan pois ja näin pyyhkiä cisnaisiksi ja -miehiksi itseään kokevien identiteetti. Toisaalta Suomessa esimerkiksi seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ajava Seta on kritisoinut näkemystä kertomalla, että sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena ei ole väärinkäsityksestä poiketen tarkoituskaan pyyhkiä kokonaan pois nais-ja mieskäsitystä vaan pyrkiä jakamaan luotettavaa, faktoihin perustuvaa tietoa, että muitakin sukupuolia on olemassa ja poliitiittisen lainsäädännön syrjintää koskevan kiellon pitää koskea myös heitä, ketkä eivät koe istuvansa perinteisiin sukupuolirooleihin.